Julkinen talous kuntoon eläkeikää nostamalla.
Tutkimuksen mukaan moni nyt 65-vuotias (+- 10 v) kokee olevansa niin hyvässä kunnossa, että voisi hyvin olla vielä työelämässä. Oma isäni on sellainen. Hän kuuluukin niihin vanhempiin, jotka ovat pitäneet itsestään aina mahdollisimman hyvän huolen. Kuntoilee, syö terveellisesti, nukkuu hyvin ja pitää suunsa kiinni, vaikka olisi helvetilliset kivut tai mielipahaa, koska niiden kipujen tai mielipahan myöntäminen saattaa tehdä niistä todellisia.
Isäni on sellaisessa kunnossa, että kun käymme salilla, uimassa tai golfaamassa yhdessä, niin hän on kovemmassa kunnossa kuin moni häntä kymmeniä vuosia nuorempi.
Se, että moni eläkeikäisistä kokee jaksavansa olla töissä pidempään, pitää varmasti ihan paikkansa. Mutta miten on seuraavan tai sitä seuraavan sukupolven, jota eläkeiän nosto koskisi?
Onko nyt nelikymppinen suomalainen riittävässä tikissä henkisesti ja fyysisesti 20–30 vuoden päästä? Ei ole.
Kysely yli 60- vuotiaille on typeryyttä.
Kysely, jossa tiedustellaan yli 60- vuotiailta, että jaksaisivatko he olla vielä työelämässä, on varsin typerää. Tehdään kysely niille, joita eläkeiän nostaminen mahdollisesti koskisi. Voisi olla, että he ilmoittaisivat jo nyt, että he eivät ole fyysisesti ja henkisesti sellaisessa kunnossa vuosikymmenien päästä, että jaksaisivat, saati kykenisivät olemaan töissä. Kun jatkossakin tehostetaan palveluja eli teetetään yhdellä ihmisille useamman ihmisen työt, niin miten hyvin työssä jaksetaan kuuluisassa eläkeiässä?
Sokea Iitakin näkee.
Meille kerrotaan, että eläkkeelle pääsemisen on ikään kuin luonnollinen välitila ja paratiisi ennen kuolemaa. Ansaitusti eläkkeellä oleva saa nauttia elämästä ja tehdä asioita, joita on aina halunnut, kun on ensin kyntänyt vuosikymmeniä työmaailman peltoa Suomen ja suomalaisten hyväksi.
Tuo eläkkeelle pääsemisen unelmaan uskominen on ainakin itselläni tiukassa ja tuntuu olevan monella muullakin. Koska miksi muuten yhä nuorempi on alkanut eläkesäästämään? Tuo eläkesäästäminen perustuu vain siihen, että eläkejärjestelmään ei luoteta. Eikä ihme.
Vanhuus- ja erityisesti työeläkkeelle pääsemisen esteenä voi olla monia asioita: sairastuminen, vammautuminen, ennenaikainen kuolema ja niin edelleen, mutta näiden lisäksi eläkkeelle pääsemisen esteenä ovat kansalliset uhat, jotka näkee jo se kuuluisa sokea Iitakin. Ikärakenne, työllisyys ja pitkäaikaistyöttömyys, työpaikat, ihmisten jaksaminen arjessa, maapallon tulevaisuus ja ihmisten heikentyvä fyysinen jaksaminen ja yleinen asenne. Nämä kaikki, kun laittaa yhteen, niin on varsin vahvat perusteet sille, että eläkemaksuja maksaessa voi nähdä varsin kirkkaana vision, että itse ei koskaan pääse näistä rahoista nauttimaan.
Poliitikot politikoivat.
Poliitikot ryntäävätkin nyt kiireellä työhuoneisiinsa luomaan uskottavampia käppyröitä ja taulukoita, koska eläkemaksuja on tulevaisuudessakin nostettava ja nämä nostot pitäisi myydä äänestäjille vanhalla tutulla mantralla.
- Maksa kiltisti maksuja nyt, niin vanhana niistä nautit.
Joku keksi idean, että kun olet pidempään töissä, niin eläkekin on suurempi! Kunnes joku keksii eläkekaton. En minä ennustaja ole, mutta eiköhän sekin mahdollisena keinona monen puolueen pelikirjassa ole. Vaikka eläkekatto nyt puheissa kielletään, ja osa vasta asiaa spekuloi, niin aina pitää muistaa, että mikään ei ole poliitikoille pyhää. He voivat aina kompensoida omat menetyksensä palkankorotuksilla tai tulevilla kansanedustajaeläkkeillä.
Konkretiaa.
Kysynkin, että mitä konkreettista päättäjät vuosien aikana ovat tehneet tai tulevat tekemään, jotta eläkeikää voidaan nostaa? Eläkeiän nostaminen vaatii sen, että ihmiset jaksavat tehdä töitä, ja se vaatii, niin henkistä kuin fyysistäkin sisua. Miten tätä on edistetty? Aivan, ei mitenkään.
Poliitikot siirtävät vastuun ihmisten hyvinvoinnista tietysti yrityksille ja se kelpaa. Katsotaanpa, mitä valtion yrityksissä on tehty ihmisten hyvinvoinnin eteen. Ehdotankin, että kysely aloitetaan hoitoalalta, koska siellä tutkimustenkin mukaan väsymistä on eniten. Saavatko hoitajat tänä vuonna taukohuoneisiin tsemppiviesteillä koristellut joulukortit?
Ja eihän se eläkeiän nostaminen pelkkää jaksamista kysele, se kyselee myös työpaikkoja, joita ei tunnu olevan edes nuorille. Ei edes kesätyöntekijöille.
Yksilön vastuu.
Tämähän se on. (Ja tämä minulle perua omilta vanhemmiltani, useimmiten kiitollinen, mutta joskus se ärsyttää.) On minun omalla vastuullani pitää huoli itsestäni, niin henkisesti kuin fyysisestikin ja tietysti nykyään myös lapsistani.
Olen kuitenkin tehnyt niin kauan töitä ihmisten terveyteen liittyvien töiden parissa, että vastuun siirtäminen hyvinvoinnista tai ylipäätään mistään ihmiselle itselleen on tuomittu lähtökohtaisesti epäonnistumaan, koska syy on aina jossain muualla kuin ihmisessä itsessään. Mikä on sinänsä erikoista, kun elämme kuitenkin Minä Minä- keskeisessä elämänvaiheessa. Minä Minä-elämässä korostuukin henkilökohtaiset oikeudet vailla mitään vastuuta.
On siis muiden tehtävä ja vastuu pitää huoli minun jaksamisestani, minulla on oikeus olla hyvässä kunnossa ja jaksaa arjessa?
Yhteistyötä tässä tarvittaisiin ja järkeä.
Teksti – Puutonoksa
