Rakas Joulupukki,
Toivon itärajalle jalkaväkimiinoja maanpuolustuksemme tueksi ja itselleni villasukkia, joissa tuplakantapää.
- Isä? Miksi emme varautuneet kaikella mahdollisilla tavoilla naapurimaan hyökkäykseen?
- Rakas lapseni, me päätimme noudattaa ennemmin kansainvälisiä sopimuksia.
- Isä? Missä ne sopimukset nyt sitten ovat?
- Rakas lapseni, suuri ja mahtava Tsaari repi ne ensitöikseen, kun oli päässyt tovereineen valtaan.
- Mutta isä.
- Nyt lopetat sen kyselemisen ja kaivat kaalia maasta, ennen kuin talvi tulee. Maakellarimme ei ole edes puoliksi täynnä. Sitä paitsi mainehaittaakin olisi miinoista tullut. Mieti nyt lapsi hyvä, mitä meistä olisi ajateltu ulkomaillakin, jos olisimme laittaneet miinoja puolustuksemme tueksi?
Professorin viileä analyysi tulevaisuudesta, joka toivottavasti ei tule toteutumaan missään muodossa: ”Suomen on otettava huomioon, että tosi paikan tullen Venäjä aseella uhaten pakottaisi siviilejä (pakolaisia) testaamaan Suomen miinat.”
Venäläiset laittaisivat siis pakolaiset raivaamaan miinoja omien hyökkäyssotilaittensa tieltä?
Ja minä kun luulin, että me olemme se maailman rasistisin kansa! Toivottavasti tuo professorin laukoma ajatus ei herättänyt Kremlissä ajatuksia tuon toteuttamisesta, koska se olisi todellinen syöttö lapaan.
Miinoista mainehaittaa, mutta kenelle? Venäläisille?
Aivan varmasti olisi miinoista mainehaittaa, mutta olisi niistä muutakin haittaa. Aika paljon miinat haittaavat myös mahdollista valloitusyritystä. Vittumainen on metsässä marssia ja tarpoa, kun toveria singahtaa kohti taivasta aina jollain harha-askeleella.
Sehän jalkaväkimiinan idea kai on, olla haittana hyökkäävälle valloittajalle.
Miinat olisivat siis varmasti mainehaitta naapurimaassa, ja he repisivät sitä kaiken irti omassa propagandassaan, mutta onko sillä merkitystä? Miinathan ovat meidän, eivätkä heidän metsässänsä. Puutonoksa kokee tässä kohtaa sen varsin myönteisenä signaalina, jos naapurimaa asiaa paheksuu, koska sehän kertoo, että siellä saattoi/saattaa olla jotain asiaa SUOMEN metsiin?
Sitä paitsi me olemme jo nyt heidän kirjoissaan vihamielinen kansa, ja kaiken lisäksi olemme kansana huomattavasti parempia jääkiekossa, hiihdosta puhumattakaan.
”Suomea paheksutaan, jos sopimuksesta irtaudutaan!”
Entä sitten? Jos oman maan puolustus ei ole tarpeeksi hyvä syy Ottawan-sopimuksen hylkäämiselle, niin tueksi voidaan näyttää kuvia tuhotusta Ukrainasta. Ja jos sittenkään ei ymmärretä päätöstä, niin sitten sitä ei edes haluta ymmärtää. Ideologia on kuin uskonto ja se sokaisee.
Ideologia edellä tehtiin päätös kaivaa miinat ylös, mutta se oli sitä aikaa, kun junassa pystyi pitämään naapurimaan Tsaaria kädestä ja kokouksessa suoristamaan hänen vinoon mennyttä kravattiansa. Sitä paitsi mitä se muille kuuluu, että onko meidän rajoillamme miinoja vai ei?
Eiköhän se ole ihan meidän oma asiamme? Onhan meillä ihan virallisia rajanylityspaikkojakin. Seutula on ympäri vuorokauden auki ja nyt siellä palvelee uusi hotellikin.
Mainehaitta on vain kädenlämpöistä höttöä, jonka avulla yritetään ajaa omaa agendaa.
Suomelle tuntuu aina koituvan mainehaittaa, mutta mikä on sen vaikutus?
Venäjä on käynyt kolmen päivän spesiaalioperaatiotaan jo yli 1003 päivää ja mainehaittaa on tullut. Silti Suomikin jatkaa raaka-aineiden ostamista. Nikkeliä tulee normaalisti. Kuinkahan iso mainehaitta pitää olla, että kauppayhteys katkeaa?
Israel tuhoaa Gazaa ja osallistuu Syyriassa olevaan konfliktiin. Onneksi mainehaitta ei ole riittävän suuri ja me voimme ostaa Israelista Daavidin lingon.
Ruotsin jääkiekon maajoukkue on nöyryyttänyt meitä suomalaisia monta kertaa, ja siitä on aiheutunut todella paljon mainehaittaa meidän osaamisellemme, siitä meille on irvailtu lehtien sivuilla. Silti kaupassa on Fazerin vieressä tarjolla myös Marabouta. Ja joku onneton suomalainen vielä ostaakin niitä!
Miinoille löytyy varmasti poliittinen yhteisymmärrys!
Maanpuolustuksen parissa työskentelevät asiantuntijat suosittelevat miinojen laittamista tarvittaessa takaisin maastoon Suomen puolustuksen tueksi ja ikään kuin ohjaamaan hyökkääjää haluttuihin suuntiin. Onneksi Suomessa lähes kaikki tukevat tätä politiikkaa, koska se perustuu asiantuntijoiden lausuntoihin ja maanpuolustuksesta vastaavien osaamiseen.
Vihreät, vasemmisto, SDP ovat aina painottaneet päätöksissään asiantuntijoiden lausuntoja ja nojanneet niihin. Sieltä tuleekin siis varmasti vihreätä valoa jalkaväkimiinoille. Vai onko tässä se tilanne, jossa asiantuntijan ei tarvitse olla maanpuolustuksesta vastaava henkilö, vaan asiantuntijaksi käy, siis sopii parhaiten, esimerkiksi Ruotsissa asuva professori?
”Mitä, jos sitten sieni- tai marjametsällä, joku astuu miinaan?”
Ensin on todettava, että jos ymmärsin maanpuolustuksesta vastaavien kommentteja oikein, niin miinat asetellaan tarkkaan ja niillä on selvät koordinaatit. Eikä niitä laiteta maastoon ennen kuin sota alkaisi. Kyllähän me sisukasta kansaa olemme, ja sitä ei käy kiistäminen, mutta kannattaako sitä lähteä marja- tai sienimetsälle väistelemään hirvikärpästen lisäksi myös luoteja ja ohjuksia? Harmittaahan se tietysti, että sukupolvelta toiselle siirtynyt kanttarelliaarre kahden mäntypuun katveessa jää noutamatta, mutta joskus noinkin kovia takaiskuja on vain vastaaotettava.
Sitä paitsi ne miinat itärajalla voivat mahdollistaa se, että länsirajalla voi sienestää ja marjastaa rauhassa.
Ai niin! Ne villasukat, niitä toivon kanssa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että villasukkia, joissa on tuplakantapää, ei voi ikinä olla liikaa.
Puutonoksa
