Meillä on kotona imuri, joka ei toimi kunnolla. Leivänmurut jalkapohjissa kävellään. Syy siivottomuuteen ei ole väsyneissä vanhemmissa, vaan toimimattomassa imurissa. Hyvä imuri se on ja hienosti palvellut, mutta nyt se ei enää tee sitä, mitä varten se on ostettu eli ime. Kyllä se edelleen hyvin tilaa vie ja lataakin, että muuta vikaa siinä ei ole. En siitä täyttä hintaa halua, mutta kiva, jos sille löytyy uusi koti ja ihan vaikka kahvipaketilla ja satasen seteleillä. Ei siinä ole juurikaan käytönjälkiä, hyvänä on pidetty.
Uuden imurin hankinta?
Kannattaako varsi-imuri ostaa nyt Black Friday- tarjouksesta vai odotella seuraavaa maanantaita, joka on Cyber Monday ja taas voi olla parempia tarjouksia.
Toisaalta sosiaalisessa mediasssa sanotaan, että ei ne ole mitään oikeita tarjouksia, eikä ole sopivaa ostaa mitään näinä kulutusjuhlien aikana. Meillä on jo liikaa kaikkea tavaraa maailmassa, niin pitääkö se imuri juuri nyt ostaa? No eihän sitä mikään pakko ole ja arkahan se on, joka ei leivänmuruja jalkapohjissaan kestä. Kai sitä ihminen tottuu kävelemään leivänmuruissakin. Mutta miten tuon selitän vaimolle? Tarvitseeko sitä edes selittää mitenkään? Ei sitä aleta selittelemään, kun asia on nyt näin, niin se on nyt näin.
Toisaalta leivänmurut, pienet kivet, sekä joulukuusen neulaset voivat hyvin olla meillä kotona lattialla, jos ostan kaikille kovapohjaiset sisätossut. Mutta mistä minä ne ostan, nyt tarjouksestako? Taas tuen tätä jatkuvaa kulutusjuhlaa ja varmaan epähuomiossa ostan jotkut sellaiset tossut, joissa on myrkkyä, eivätkä riittävän ekologiset täyttämään kaikkien muiden ihmisten vaatimuksia. Vähintään käy niin, että tossutehtaan omistaja osoittautuu vuoden päästä olevansa jonkun sortin ääriajattelija ja kaikki pitää meidän perhettämme sen aatteen tukijoina. Sitten kun epähuomiossani menen ulos ne ääriajattelua tukevat sisätossut jalassa, niin jo on naapuri sytyttämässä niitä protestiksi tuleen.
Pitääkö minun nuo tossut sitten tehdä itse? En minä osaa sellaisia tehdä, mutta toisaalta, jos opettelen ensin tekemällä lapsille tossut, kun ne ei tunnu välittävän muutenkaan, että ovatko niiden kengät oikeissa vai väärissä jaloissa. Jos pohjat vähän hankaa ja tossujen saumat vuotavat, niin tuskin he mitään huomaavat? Lopuksi teen sitten omat tossut, kun taito on harjaantunut, mutta mistä minä nyt koneet ja raaka-aineet tuollaisiin hommaan? En kyllä tee itse, ihan liian vaikeaa.
Amerikan tavalla?
Toisaalta, mitä jos meillä pidettäisiin amerikkalaiseen tapaan kenkiä koko ajan jalassa, paitsi ehkä suihkussa, siellä ne kannattaa ottaa pois, etenkin, jos menee samoilla kengillä ulos pakkaseen. Märällä tukalla ja märillä kengillä ei kannata pakkaseen lähteä.
Jos teen muovipusseista ja kuminauhoista koko perheelle kenkiin sellaiset siniset suojat. Tiedättekö ne sellaiset suojat, joita saa sairaalassa ja muualla, jotta ei tule likaa sisälle? Sellaiset vain kenkien päälle, niin ei haittaa lattialla lepäävät leivänmurut ja mäntyjen kävyt, jotka kulkeutuvat ulkoa sisälle lasten ja vaimon mukana.
Kestokasseista ei apua löydy.
Mutta eihän muovia saa missään enää käyttää, etenkään muovikasseja. Ihan on liikaa muovia maailmassa ja lisää ei tarvita! Meillä kotona onkin vain kestokasseja. Niistäkö minä väkerrän meille kenkiin suojat? Mitähän vaimo sanoo, kun teen meidän kauppakasseistamme kenkiin suojat? Toisaalta silloin meidän ei tarvitse ostaa mitään kulutusjuhlasta, paitsi tietysti uudet kestokassit ruokaostoksia varten. Eikä kyllä sellaisia sovi nyt ostaa tässä kulutusjuhlan aikana.
Jos en minä voi ostaa imuria, niin en minä kyllä mitään kestokassejakaan voi ostaa. Mitä se sellainen on, että jotain voi kulutusjuhlan aikana ostaa ja jotain ei? Sitä joko voi ostaa tai ei voi. Nyt ei voi! Millähän vaimo kantaa ruokaostoksemme kaupasta kotiin? Toisaalta kulkeutuuhan maidonkorvikkeet, vaipat ja hedelmät käsissäkin kassalta autoon ja autolta kotiin. Siinähän ihmettelevät kaupassa, kun vaimo syli kerrallaan kantaa ostoksia kassalta autolle, kun minä istun autossa ja katson, ettei kukaan varasta sitä, kun vaimo ravaa kassan ja auton väliä. Ruokaa ja vaippoja on kulutusjuhlista huolimatta ostettava, koska ei tässä nyt nälkää olla näkemässä. Ei nyt anneta yhden imuriin liittyvän ostopäätöksen kuitenkaan eskaloitua!
Yhteiskäyttöimuri?
Nyt minä sen keksin! Mitä, jos meillä olisikin yhteiskäyttöimuri naapurin kanssa? Sillähän tämä ratkeaa. Ei tarvitse itse ostaa mitään, sanon naapurille, että säilyttää meidän yhteistä imuriamme jossain mistä hänenkin on helppo hakea se sitten, jos tarvitsee. Onkohan sillä pölypusseja riittävästi? Täytyy sille asiasta sanoa, että ostaa ne nyt tarjouksesta, mutta on kyllä sen oloinen kaveri, että varmaan Temuttaa ja etteikö olisi Temuttanut imurinkin. Voinko minä imuroida imurilla, joka on mahdollisesti Temutettu? Toisaalta enhän minä sitä ole Temuttanut ja onhan se yhteiskäyttöimuri. Sehän tekee siitä varmasti parempaa Temuttamista. Nyt pitää enää kysyä, että suostuuko naapuri yhteiskäyttöimurointiin. Mitenhän kerron vaimolle, että meillä on muuten jatkossa yhteiskäyttöimuri naapurin kanssa? Mitäpä se vaimo siihen mitään sanomaan, jos asia on niin, niin se on sitten niin.
Leivänmurujen syy.
Hemmetin leivänmurut! Toisaalta, mitä jos meillä ei syötäisikään leipää enää ollenkaan? Olen monesti miettinyt karppaamista ja nyt olisi hyvä hetki luopua kaikesta leivästä, pastasta ja riisistä! Jos sisäfilettä tippuu lattialle, niin ei siihen imuria tarvita, eikä mitään muutakaan. Haarukalla lattian kautta kohti suuta! Toisaalta ei sitä lihaakaan saa syödä, pitää olla jotain kvinoaa tai soijaa. No nehän ne vasta jalan alla tuntuukin ärsyttävältä, kun niitä on lattialla. Minulla on vielä todella herkät jalkapohjat, niin varmaan sattuu, jos astuu kvinoan päälle. Toisaalta maailmaa tässä ollaan parantamassa ja kipu on vain osoitus siitä, että olen elossa.
Mutta mites se imuri? Kannattaako ostaa vai ei?
Teksti-Puutonoksa
