Yle-julkaisi viikolla uutisen, jossa kerrottiin, kahdeksasluokkalaista nuorista 40 % on jo niin huonossa kunnossa, että se uhkaa heidän terveyttään. Fyysistä toimintakykyä mittaava MOVE-testi aiheuttaa monelle mielipahaa, se on lopetettava.
Näin me elämme vuonna 2025. Haluamme siivota kaiken kielteisen pois näkyvistä ja niin se lakkaa olemasta olemassa. Siivotaan lasten ja nuorten parista MOVE-testit pois ja lapsemme fyysiset toimintakyvyt paranevat?
Nyt kun on tutkittu, kuinka lasten ja nuorten luku- ja laskutaidotkin ovat heikentyneet, niin pitäisiköhän niidenkin testaaminen lopettaa? Kyllä niistäkin kokeista voi nuori ahdistua, etenkin, jos niihin ei ole valmistautunut harjoittelemalla. Puutonoksa vahvistaa tämän todeksi.
On yleisistä mittauksista sitten mitä mieltä tahansa, niin mittaukset poistamalla tehdään karhunpalvelus koko yhteiskunnalle.
MOVE- testit ja muut mittarit poistamalla lasten ja nuorten fyysinen toimintakyky tulee huononemaan entisestään. Miksikö? No, silloin edes nämä ikävät testit tai siis testien tulokset eivät ole muistuttamassa meitä vanhempia epämiellyttävistä asioista.
Mitä MOVE-mittausten ja muiden testien tilalle?
Ei mitään. Lopetetaan kaikki mittaaminen, jotta kenellekään ei tule mielipahaa.
”Eihän se minun vikani ole, jos lapseni on laiska.”
Ei tietenkään, eihän nykypäivänä mikään ole sinun vikasi, ei edes oman lapsesi huono fyysinen toimintakyky. Vanhemman vastuulla on kuitenkin katsoa, että lapsi syö terveellisesti, nukkuu riittävästi, pesee hampaansa ja liikkuu riittävästi. Vai onko vanhemman vastuulla nykyään toimia kuten lapsi haluaa ja itse toimia sen mukaan?
”Ei lasta voi pakottaa liikkumaan!”
Ei tietenkään, eikä varmaan syömäänkään, eikä pesemään hampaitaan. Saati sitten tulemaan ajoissa kotiin tai menemään nukkumaan, kouluun menemisestä puhumattakaan. Eihän lasta saa pakottaa mihinkään, koska jos pakotat, niin syntyy traumoja.
”Lasta pitää kannustaa tekemään asioita, ei pakottaa!”
Puutonoksa kokeili tätä kotona. Hampaat jäivät yhtenä iltana pesemättä, vaikka monta tuntia yritimme vaimoni kanssa kannustaa ja tsempata. Lopetimme kannustamisen, kun meinasin ehdottaa – lapsen kuullen, että jos lahjotaan hänet pesemään hampaat jäätelön avulla. Useampana aamuna olemme myös joutuneet taistelemaan lapsellemme ulkohaalarit päälle, jotta lapsemme ehtii ajoissa päiväkotiin ja me vanhemmat töihin.
Jos olisimme jääneet kannustamaan pukemisessa ja lähtemisessä, niin kukaan ei olisi päässyt mihinkään. Ehkä vanhempana on vain joskus pakottaa lapsi tekemään asioita, joista hän ei sillä hetkellä pidä?
Lisään tähän, että aina ei tarvitse pakottaa, eikä elämä lapsen kanssa ole aina yhtä vääntämistä, mutta joskus se kasvattaminen on sitä.
Jos jollain vanhemmalla näin ei ole, niin kivat heille. Mutta olisi tietysti mukava kuulla raportit, että kuinka mukavasti menee, kun lapsenne alkavat olemaan teini-iässä.
Tätä lasten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin ongelmaa ratkomaan huudetaan kitarisat kirkuen Terveyden ja hyvinvoinninlaitosta, kouluja, urheiluseuroja, poliittisia päättäjiä, niin valtio kuin kuntatasollakin. Kun meidänhän tähän ongelmaan pitäisi herätä, meidän eli lasten ja nuorten vanhempien.
Eihän tämä voi vanhemmat mennä niin, että lastemme terveydestä ja hyvinvoinnista on vastuussa jokin ulkopuolinen taho. Ulkopuoliset tahot, kuten esimerkiksi koulut, urheiluseurat, kaupunkien ja kuntien liikuntapalvelut voivat tarjota lapsillemme mahdollisuuksia erialisiin harrastuksiin ja harrastuspaikkoihin, mutta ei niille voi sysätä vastuuta lastemme terveydestä tai liikkumattomuudesta. Päävastuu on vanhempien.
Ei se ole jääkiekkoseuran vika, jos lapsestanne ei tule ammatiltaan jääkiekkoilijaa. Ei se ole jalkapalloseuran vika, jos lapsestanne ei tule ammatiltaan jalkapalloilijaa. Eikä se ole musiikkiopiston vika, jos lapsestanne ei tule ammattimuusikkoa. Jos lapsenne kuitenkin saa harrastuksistaan kavereita, liikettä ja se tuo lapsenne elämään enemmän kuin mitä se häneltä ottaa, niin ne ovat onnistuneet tehtävässään.
Henkinen jaksaminen ja nuorten pahoinvointi kulkee käsikädessä fyysisen jaksamisen kanssa. Aikuisethan kertovat usein, että ovat henkisesti niin kuormittuneita, että eivät jaksa liikkua, mutta kumpi oli ensin, muna vai kana? Loppuiko ensin henkinen vai fyysinen jaksaminen?
Tiedelehti Pediatrcsin julkaisemassa jutussa kerrottiin metatutkimuksesta, jonka mukaan liikunta lisäsi huomattavasti lasten älykkyyttä. Merkittävää parannusta saatiin etenkin ongelmanratkaisutaidoissa. Fyysinen rasitus siis kehittää lapsen, niin fyysistä kuin älyllistäkin toimintakykyä.
Olisiko tässä riittävä porkkana alkaa töihin, vanhemmat?
Puutonoksa
