Nyt moni hyppää mukaan erilaisiin valmennuksiin, joiden avulla haetaan muutosta elämään. Suurin osa kuitenkin epäonnistuu. Tästä epäonnistumisesta seuraa usein mielipahaa ja itsensä syyllistämistä, mikä on tyhmää, mutta ymmärrettävää. Harva meistä haluaa epäonnistua. Me olemme kuitenkin usein taitavia syyllistämään itseämme ja elämäntapamuutoksien kohdalla olemme jopa todella armottomia. Eikä sitä helpota se, että kun emme onnistu muutoksessa, niin muut huomaavat sen myös ja pahimmassa tapauksessa jotkut vääräleuat sanovat ääneen sen, mikä tiedettiin jo ennestään. Elämäntapamuutos päättyi taas yhteen epäonnistumiseen.
Jostakin syystä meille on onnistuneesti myyty ajatus, että muutos tapahtuu vain epämukavuusalueella. Olen tästä ajatuksesta hieman erimieltä.
Epämukavuusalue on hyvä renki, mutta todella huono isäntä.
Epämukavuus voi toimia välillä hyvänä käskyttäjänä ja elämällä on tapana laittaa meistä jokainen epämukavuusalueelle. Osan se laittaa useammin, mutta kannattaako omasta elämästään yrittää tehdä mukavampaa tekemällä muutoksia, jotka tuntuvat epämukavilta?
Salilla käyvät ”tikissä” olevat vaikuttajat sanoittavat monin eri sanoin, että kun nostaa salilla raskaita asioita, niin muu elämä tuntuu kevyeltä.
Äkkiä tulee mieleen, että kuntosali on heille kuitenkin se mukavuusalue, koska jos jotkut muut elämänasiat tuntuvat siten kevyemmältä, kun käy ensin salilla, niin kuntoisalihan on silloin mukavuusalue, josta ammennetaan voimaa. Samalla tavalla osa lähtee hakemaan aurinkoa ja lämpöä etelästä, jotta kestävät paremmin Suomen pimeyden ja kylmyyden. Ei sinne etelään kukaan epämukavauusalueelle ole menossa. Sitä mennään mukavuusalueelle, jotta jaksetaan taas epämukavuutta.
Jos kuntosali on sellainen osa elämää, josta löytyy sosiaalista, henkistä ja fyysistä hyvinvointia, niin se ei ole epämukavuusalue. Se on mukavuusalue, vaikka aina ei varmasti huvittaisi salille mennäkään. Jos salille ei jaksaisi lähteä, kun ulkona on niin pimeääkin, niin se matka salille on silloin epämukavuusalue, jonka yli pitää päästä, jotta pääsee taas mukavuusalueelta toiselle eli sohvalta salille.
Elämäntapamuutokseen apua dieetiltä?
Ihan ensin pitää tehdä ero dieetin ja elämäntapamuutoksen välillä. Dieetti on se, joka kestää vain muutamia kuukausia. Dieetti ei ole pysyvä ja sen takia itse en oikein usko dieetteihin. Tai uskon siinä mielessä, että ne voivat olla todella hyvä tapa saada alkusysäys muutokselle. Dieeteille on oma paikkansa, mutta ajatukselle ”Uusi vuosi ja uusi minä” dieetti on melko kehno lähestymistapa.
Uusi vuosi ja uusi minä- ajatus tähtää enemmän muutoksiin, joista halutaan pysyviä.
Niin pysyviä, että ne loppuvat vasta, kun omaiset ovat nähneet ja kansi laitetaan viimeisen kerran kiinni.
Pienet muutokset säilyvät.
Muutoksia omiin elämäntapoihin ei kannata lähteä tekemään kerralla montaa tai edes yhtä valtavaa. Elämäntapoja kannattaa muuttaa yksi pieni asia kerrallaan, niin pieni asia, että se ei oikeastaan tunnu edes muutokselta. Silloin siitä saa helpommin kestävää. Sellainen olo, että äh onpas tämä helppoa. Helppo on meille ihmiselle usein mukavaa ja me tykkäämme mukavasta.
- Mutta epämukavuusalueella kasvaa vahvaksi ja perkele, että tekee hyvää!!
Näin ne jotkut väittävät ja sopii usein dieetteihin, mutta dieetti ei ole pysyvä olotila, eikä edes se hurjin kaveri elä koko aikaa epämukavuudessa. Jos elämäntapoja muuttaessa esimerkiksi se salilla rehkiminen tuntuu epämukavalta, eikä sinne ole kiva mennä, niin ehkä se salilla käyminen ei ole sinua varten. On olemassa muitakin tapoja liikkua ja parantaa omaa hyvinvointiaan. Jos haluat lisää liikuntaa, niin etsi sellainen tapa, sosiaalinen ympäristö, jossa se liikkuminen on mukavaa. Silloin se voi olla pysyvä muutos.
Vaihdetaan iso melkein yhtä isoon.
Nykyään on trendikästä tehdä suuria muutoksia. Yksi niistä on lopettaa kokonaan meille suomalaisille rakas rutiini ja elämäntapa eli kahvin juominen. Osa hehkuttaa kuinka pääsivät irti maagisesta kofeiinikoukusta, ja samalla lähes kaikki ahdistuksetkin katosivat. Moni innostuu, koska elämä ahdistaa ja sitä ahdistusta lähdetään innolla poistamaan kahvi kerrallaan.
Usein kuitenkin huomataan, että ahdistukset tosiaan hävisivät, kun tilalla on päiviä ja viikkoja kestävä pääkipu ja vitutus. Mukava rutiini aamulla on poissa ja pölyttyvä Moccamasteri muistuttaa tiskipöydännurkassa olemassaolostaan. Ne aamut, kun tulit keittiöön ja nautit kupillisen kahvia, oli hyviä aikoja. Ei se kahvi mitään ahdistanut, sehän päinvastoin poisti sitä ahdistusta, jonka pimeä ja loputtomalta tuntuva marraskuu aiheutti.
Mukavia hetkiä ei kannata poistaa kokonaan. Pysyvää muutosta esimerkiksi kahvin osalta ei ole kaikille se, että lakkaa juomasta kahvia, vaan ehkä se, että vaihtaa ison mukillisen kahvia melkein yhtä isoon mukiin, niin että eroa on jopa vaikea havaita. Mitatessa eron huomaa tietysti, mutta juodessa ei juurikaan.
Pienet muutokset kunniaan.
Pienistä muutoksista syntyy ajan saatossa isompia muutoksia. Ihan samanlailla kuin pienet ongelmat kasaantuvat ajansaatossa usein isoksi paskatulvaksi, jos niitä ei hoida ajallaan kuntoon. Samalla tavalla pienistä hyvistä muutoksista kasvaa isompien onnistumisten Tonava.
Hyvä alkanutta vuotta 2026 kaikille lukijoille!
Teksti- Puutonoksa
